Perustietoa rokotteista
Rokotusten avulla luodaan suojaa tartuntatauteja vastaan. Monet näistä taudeista on saatu jo hävitettyä Suomesta kokonaan ja ne ovat käyneet maailmallakin harvinaisemmiksi rokotusten ansiosta.
- Mitä suurempi osa väestöstä on rokotettu, sitä harvemmin tauti voi tarttua rokottamattomiin. Erityisesti lasten rokottaminen on tärkeää, sillä tartuntataudit jälkitauteineen ovat vaarallisimpia juuri heille. Kaikkia rokotteita ei voida antaa tietyille ryhmille, kuten voimakkaasti immuunipuutteisille henkilöille.
- Rokotuksessa elimistö saa pienen määrän tautia aiheuttavaa mikrobia tai sen osaa muodossa, joka käynnistää elimistön normaalin puolustusmekanismin taudinaiheuttajaa vastaan. Rokotteesta saatu suoja luo immuniteetin ilman taudin aiheuttamia, jopa hengenvaarallisia oireita. Rokote säästää myös jälkitaudeilta.
- Tartuntataudit, joita vastaan rokotuksilla suojaudutaan, ovat jo itsessään vaarallisia. Niiden sairastaminen voi aiheuttaa myös pysyviä terveysongelmia ja esimerkiksi lapsettomuutta.
- Rokotteita on eri tyyppisiä. Vaikuttavana aineena voi olla esimerkiksi inaktivoituja eli tapettuja taudinaiheuttajia, heikennettyjä eläviä mikrobeja tai mikrobin puhdistettuja osia.
- Rokotteisiin lisätään myös hyvin pieniä määriä apu- ja säilöntäaineita. Niillä varmistetaan rokotteen teho, säilyvyys ja koostumus. Tärkein apuaine on vesi, johon muut ainesosat liuotetaan.
- Rokotukset antavat yleensä pitkäkestoisen, jopa elinikäisen suojan. Joissain rokotteissa yksi annos riittää suojaamaan taudilta vuosikausia. Joistakin tarvitaan useita annoksia tai tehosterokotuksia. Osa rokotteista on pistettäviä, osa suun kautta tai nenäsumutteena otettavia.
- Mikäli tauti puhkeaa rokotuksesta huolimatta, se on yleensä selvästi lievempi kuin rokottamattomalla ja vaarallisia jälkitautejakin on vähemmän.
- Rokotuksia, niiden tehokkuutta ja turvallisuutta tutkitaan ja valvotaan jatkuvasti. Mahdollisista haittavaikutuksista pidetään tarkkaa rekisteriä.
Lue lisää lähteistä