Vierasblogi: Influenssarokote on tehokkain keino välttää influenssa

Kausi-influenssa ja sen jälkitaudit koskettavat joka talvi kaikenikäisiä ihmisiä. Euroopassa noin 50 miljoonaa ihmistä sairastuu niihin vuosittain. Tehokkain keino taudilta suojautumisessa on influenssarokotus. Kuinka tulevaisuudessa voidaan yhä tehokkaammin torjua muuntuvat influenssavirukset ja suojata ihmisiä taudilta? 

1. Millainen tauti on influenssa, kenelle se on vakavin ja miten siltä voi suojautua?

Influenssavirukset aiheuttavat joka talvi yleisiä ylähengitystieinfektioita, joita kutsutaan kausi-influenssaksi. Ne leviävät epidemioina, mutta koronapandemian aikana niiden kiertoon vaikuttivat erilaiset rajoitustoimet. Influenssan tyypillisiä oireita ovat korkea kuume, lihaskipu, päänsärky, huonovointisuus ja hengitystieoireet. Influenssa voi olla erityisen vaarallinen vanhuksille, raskaana oleville ja vauvoille, sekä niille, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä. Influenssan jälkeen voi tulla myös muita jälkitauteja, kuten korva- tai keuhkoputkentulehdus. 

Influenssa tarttuu helposti ihmisten välillä kosketuksen tai pisaroiden kautta, kun joku yskii tai aivastaa. Hyvä käsihygienia ja influenssarokotus ovat tehokkaita tapoja ehkäistä tartuntoja. On arvioitu, että influenssarokotukset voisivat säästää Euroopan terveydenhuollolle jopa 332 miljoonaa euroa vuodessa, kun influenssan aiheuttamat potilaskäynnit vähenisivät (Vaccines Europe, 2022). 

Euroopassa sairastuu influenssaan vuosittain noin 50 miljoonaa ihmistä ja 15 000–70 000 ihmistä kuolee sairauteen tai sen jälkitauteihin (Vaccines Europe, 2022).

2. Influenssarokotteita on jo käytössä. Miksi rokotteita yhä tutkitaan?

Influenssa A- ja B-virukset muuttuvat jatkuvasti ja aiheuttavat kausi-influenssaa, joka leviää epidemioina. Rokotteen valmistuksessa pyritään ennakoimaan, mitkä virukset ovat seuraavalla kaudella yleisimpiä. Rokotteen teho riippuu siitä, kuinka hyvin ennustus on osunut oikeaan. Tutkijat kehittävät rokotteita, jotka sopivat paremmin kullakin epidemiakaudella kiertäviin viruskantoihin. 

Influenssarokotteen suojatehoon vaikuttaa myös ihmisen oma immuunijärjestelmä. Tutkimuksessa etsitään tehokkaita rokotteita erityisesti riskiryhmiin kuuluville alle 3-vuotiaille lapsille ja iäkkäille. Tutkimuksen tavoitteena on myös löytää universaali influenssarokote, joka antaisi pitkäaikaisen suojan ja jota ei tarvitsisi ottaa joka vuosi. Influenssarokotteita seurataan myös niiden käytön aikana. Esimerkiksi iäkkäille suunnattua korkea-annoksista influenssarokotetta tutkittiin Suomessakin laajassa tutkimuksessa, joka kuitenkin jouduttiin keskeyttämään koronapandemian takia.

3. Mitä influenssarokotetutkimuksilla on saatu aikaan?

Influenssarokotteiden kehittäminen ja vapaaehtoisten osallistuminen rokotetutkimuksiin mahdollistavat paremman suojan influenssalta. Rokotusohjelmat päivittyvät uusien rokotteiden myötä. Influenssarokotukset ovat vähentäneet taudin aiheuttamaa kärsimystä ja kuolleisuutta sekä helpottaneet terveydenhuollon tilannetta. Silti joka talvi moni kärsii turhaan influenssasta: esimerkiksi ennen koronapandemiaa alle 3-vuotiaista lapsista korkeimmillaankin vain 42 % sai ilmaisen influenssarokotteen (THL). 

Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluville lapsille (6 kuukauden ikäisistä 6-vuotiaisiin) on varattu kahta erilaista influenssarokotetta. Alle 2-vuotiaille on pistettävä rokote ja 2–6-vuotiaille on nenäsumuterokote. Molempia rokotteita on tutkittu paljon myös Suomessa. 

Nenäsumuterokote ehkäisee noin 5–8 influenssatapausta kymmenestä. Joskus rokote ei estä tartuntaa, mutta sairastettu tauti on usein lievempi kuin ilman rokotetta. 

Suomessa 2000-luvulla tehtyjen rokotetutkimusten myötä ihmiset saavat nykyään nelitehoisen influenssarokotteen kolmitehoisen sijaan, mikä tarkoittaa parempaa suojaa. Samaa tavoitellaan myös kasviperäisellä influenssarokotteella, jonka käyttöönottoa arvioidaan tutkimusten pohjalta.

4. Minkälainen olisi paras mahdollinen influenssarokote tulevaisuudessa?

Tulevaisuuden influenssarokotteet sopivat paremmin kiertäviin viruskantoihin ja antavat siten vahvemman suojan virusta vastaan. Jatkossa rokotteita voidaan todennäköisesti myös räätälöidä eri ikäryhmille sopiviksi. Rokotteen tehoa voidaan jo nyt lisätä käyttämällä rokotteessa tehosteainetta eli adjuvanttia, joka auttaa elimistöä tuottamaan paremman immuunivasteen. Tehoa voidaan lisätä myös kasvattamalla rokotteessa olevan vaikuttavan aineen eli influenssa-antigeenin määrää. 

Tulevaisuudessa on tärkeää valmistaa influenssarokote nopeasti, jotta influenssavirukset eivät ehdi muuntumaan. Mitä lähempänä epidemiakautta rokote saadaan valmiiksi, sitä paremmin se vastaa kiertäviä viruskantoja ja sitä tehokkaammin se ehkäisee tautia. Rokotteen valmistusprosessin nopeuttamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi mRNA-rokoteteknologiaa. mRNA-rokotteessa ei ole antigeeniä, vaan elimistö muodostaa vaikuttavan aineen itse mRNA-rokotteen ohjeen mukaisesti. Elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa tämän aineen vieraaksi ja alkaa tuottaa vasta-ainetta sitä vastaan. Näin rokote opettaa elimistön torjumaan varsinaista tautia.

5. Kenelle influenssarokote on erityisen tärkeä? 

Influenssarokote on tärkeä ihmisille, jotka ovat alttiita saamaan vakavan taudin. Lapsia sairastuu influenssaan paljon. Arvioiden mukaan joka talvi noin 20–30 % lapsista sairastuu influenssaan, ja päiväkotilapsilla sairastuvuus voi olla jopa 50 %. Tehokas rokote suojaa pikkulapsia ja heidän läheisiään.

6. Miksi kannattaa osallistua rokotetutkimukseen? 

Rokotteet ehkäisevät sairauksia ja parantavat ihmisten elämänlaatua. Niillä on tärkeä rooli myös globaalissa epidemioihin varautumisessa. Laadukkaan rokotetutkimuksen avulla saadaan uusia rokotteita ja parannetaan ihmisten suojaa vakavia tauteja vastaan. Tutkimusten avulla myös kansalliset rokotusohjelmat päivittyvät. Osallistumalla rokotetutkimukseen voi saada itselleen tai lapselleen paremman rokotesuojan ja päästä kokeilemaan huomisen rokotteita jo tänään. Tutkimukset ovat tarkasti valvottuja ja osallistujien turvallisuus on ensisijainen asia.

Kirjoittaja: 
Mika Rämet 
LT, lastentautiopin ja kokeellisen immunologian professori